Tämän illan blogikoira Pete mammansa kera vietti turkinselvittäjän käsittelyssä. Olin jo pitkän aikaa suunnitellut perusteellista selvittelyä. Pitkäkarvaisen koiran ongelmana pentukarvan vaihtuessa aikuisen koiran karvaan on turkin huopaantuminen. Ja sen selvittely vaatii rutkasti työtä. 3 tunnin tehokäsittely tuotti tulosta: turkki on selvä ja helposti kammattavissa, arkipäivän työ helpottuu. Omat hermot eivät olisi varmaankaan riittäneet noin pitkäaikaiseen yhtäjaksoiseen selvittelyyn, mutta onneksi on ammattitrimmaajia olemassa!

Peten turkista saisi varmaankin tuon huopaantumisen ansiosta tyylikkäät huovutetut sukat, kassin…. jospa ei nyt kuitenkaan: annetaan cottonin pitää komea turkkinsa. Tässä Pete on käsittelyn jälkeen, vähän nolona vauvanöljy turkissa! Öljy on trimmaajan kokeilu, josko auttaisi ettei turkki kuivu kovin helposti ja olisi helpommin jatkossa selvitettävissä: aika näyttää onko siitä apua. Öljy tekee turkista tietysti epäselvemmän näköisen, on kyllä oikeasti paljon parempi kuin ennen selvitystä vaikka kuva ehkä antaa ymmärtää toisin. Toisessa kuvassa Pete odottaa milloin saa napata makupalan, tuleeko sitä lupaa vai ei?? (Muistathan että koirani kuvia ei saa kopioida ilman lupaani)

Istuessani trimmaajan luona mietin että miten käsityöihminen voi lähteä minnekään ilman keskeneräistä työtä: olisin vallan mainiosti siinä samalla voinut tikutella vaakatilkkua (olisi tosin voinut saada koirankarvoja koristeeksi).

Syksy saa yleensä meikäläisellä aikaiseksi innostuksen kokeilla jotain ihan uutta. Tänä vuonna innostus on nimeltään vesijumppa. Totta: minä joka muutama vuosi sitten kammoksuin vettä, räpiköin eilen hallissa muiden naisten joukossa. Kirjaimellisesti räpiköin, sillä uimataitoni ja sitä myötä tasapainoni vedessä ei ole niitä vahvimpia, opin uimaan vasta muutama vuosi sitten uimakoulussa. Onneksi jumppa-altaassa on matalaa ja jalat yltävät tukevasti pohjaan eli siten on toiveita selvitä hengissä tulevasta talvesta.. Jospa se rohkeus ja luottamus kasvaisi talven mittaan ja ainahan voi lopettaa jos alkaa tuntua hankalalta, vapaaehtoista touhua kun on.

Mutta nyt lopetan tämän kirjoittamisen ettei mene ihan romaaniksi ja lähden tikuttelemaan sitä tilkkua:)